Laskiaispullan tuoksuista muuttoa...

Huuuh!!

Kaikkea uutta on tapahtunut tässä viime viikkoina, joten kerta kaikkiaan en ole jaksanut kuvailla mitään, saati sitten kirjoitella tänne. Takki on hieman ollut tyhjä sillä saralla. Tämän lisäksi myös kamera löytyi vasta muuton jäljiltä. Vielä kun saan sen ladattua niin pääsen kuvailemaan.

Tosiaan, meidän muutto onnistui loistavasti. Parina ekana päivänä siirsimme pienempiä tavaroita henkilöautolla, kuten astioita ja vaatteita. Sitten the muuttopäivänä siirtyi kaikki loppu tavara. Muuttoporukka oli mitä parhain ja kaikki onnistui paremmin kuin hyvin. Muuton teimme vanhempiemme, veljeni ja parin kaverin voimin. Mikä parasta, muutossa ei hajonnut eikä kadonnut mitään (tai ainakaan minä en ole tietoinen siitä:D).

Tiedättekö tunteen, kun ensin sitä katsoo asuntoja aivan innoissaan, vertailee, pähkäilee, laskeskelee ja vielä pähkäilee. Lopulta tekee sen tärkeän päätöksen, siinä se on, uusi asuntomme. Jo tässä vaiheessa on energiaa kulunut paljon. Sitten alkaa se paperisota: tarjoukset, kauppakirjat, vakuutukset, sähköt, jne...

Kaiken tämän jälkeen alkaa vasta se itse muutto: siivoaminen, tavaroiden kierrätys ja myyntiin laittaminen sekä pakkaaminen. Vaikka suuren suuret säkilliset matkaavat kierrätykseen, lahjoitukseen ja roskiin niin silti sitä tavaraa vaan tuntuu riittävän. Sitten kun olet saanut kaikki pakattua ja muutettua, alkaa se haastavin vaihe, tavaroiden paikalleen asettelu. Oma työnsä siinäkin.

Ja JOS tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että nyt helpottaa, niin eiköhän sitten vielä lopuksi pure sisustuskärpänen. Sehän tietää remontointia.:D Asuntoa katsoo aivan toisin silmin kun se on oma ja kun hetken olet siinä asunut. Myös me aloitimme pienen remontin jo viime viikonloppuna vanhempieni kanssa, mutta siitä ensi kerralla lisää muutaman kuvan kera.


Millaisia ovat teidän muuttokokemuksenne, sujuiko muutto suunnitellusti ja kuinka kauan teillä meni kotiutua uuteen kämppään/asuntoon.? Oletteko huomanneet vielä parin viikon päästä, että jokin tavara etsii yhä omaa paikkaansa.?

Mieheni kanssa asuimme ennen 45m2 asunnossa ja muutimme 30m2 suurempaan asuntoon. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta isompi asunto tuntuu välillä, ei ehkä ahistavalta, mutta oudon isolta. Johtuneeko siitä, että ehdimme asua edellisessä, melko pienehkössä, asunnossamme viitisen vuotta ja nuo neliöt ja toinen henkilö tuli melko tutuksi tuossa ajassa. Nyt on totutteleminen, kun keittiöstä makkariin et enää kuulekaan toisen puhetta tai kauimmaisesta nurkasta toiseen nurkkaan ei enää näekään. Mieheni on jopa pariin kertaan "kadottanut" minut. Tämä on aivan uutta, sillä edellisessä kämpässämme tätä ei todellakaan olisi voinut käydä.:D Ja ei, en väitä, että tämä tilan tuntu ei olisi ihanaa. Kyllä, se tunne on ihana kun asunnossa ja eri toten keittiössä mahtuu liikkumaan kaksi ihmistä samaan aikaan. Huomisen vapaapäivän kunniaksi voisi lähteä tutkimaan lähiympäristöä tai katsoa kuinka kauan näiden neliöiden luuttuamisessa menee aikaa. Luulenpa, että tuo ensimmäinen vaihtoehto vie voiton.

Hauskaa illan jatkoa ja hauskaa laskiaistiistaita... Muistittehan syödä laskiaispullia tänään.:)