Automuseo sijaitsi kauniilla paikalla Kangasalan harjun päällä, josta oli komeat maisemat alas järvelle. Alas vei isohkot portaat, jotka jätimme ainakin tällä kertaa kipuamatta, ehkä ensi kerralla sitten. Kannattaa siis varata rutkasti aikaa ja hyvät kengät, mikäli haluaa mennä alas ja kivuta ylös.
Ylhäällä oli siis automuseo ja kahvila. Automuseossa oli monen moista autoa ja mopedia, jotka olivat päässeet jo kunnioitettavaan ikään. Museossa kierrellessä jaksoi ihmetellä, että miten autot ovat säilyneet niin hyvin. Olihan niitä toki kunnostettu, mutta silti.
Aivan alussa oli tällainen vanha parkkimaksutolppa, muistatteko nämä vielä? Tuohon sai laittaa halutessaan euron pääsymaksun, mitäänhän museo ei varsinaisesti maksanut. Halusimme ilman muuta osallistua museon ylläpitokustannuksiin, sillä museosta löytyi kunnioitettava kokoelma vanhoja autoja. Laatikossa olevaan autoon syttyi valot kun maksoit "pääsymaksun".
Tämä alla oleva komistus on toiminut 30-luvulla paloautona, uskomatonta kuinka kaikki onkaan mennyt eteenpäin. Sen enempää sammutuksesta tietämättä aavistelen, että nykyisissä paloautoissa on hieman enemmän vettä kuin tuo 300 litraa ja huippunopeuskin taitaa olla enemmän kun 80km/h.
Ylhäällä katossa roikkui komea rivistö vanhoja mopoja. Tuosta yhdestä emme oikein ottaneet selvää, että onko se rinnastettavissa enemmänkin nykyisiin sähköpyöriin kuin mopoihin.
Seuraavaksi on kokoelma näistä kauniista autoista, on Neuvostoliiton lahjaa, mini-autoa ja todella vanhaa autoa (1928). Jokaisen auton vieressä olevasta kyltistä voi lukea infoa autosta kuten mm. merkki, malli, valmistusvuosi, omistaja jne..
Usein sitä tulee käytyä ulkomailla museoissa ja kirkoissa, mutta miksipä emme tutustuisi niihin myös täällä kotimaassa. Nauttikaamme tästä kauniista kotimaastamme ja sen tarjoamista nähtävyyksistä, edes näin kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun vierailit blogissani. Olen iloinen jos jätät tassun jäljen sivuilleni. Vastaan myös mielelläni kysymyksiinne.(: