Makeaa mahan täydeltä - Uunijäätelöä marengin kera...

Tein tässä yksi päivä uunijäätelöä.

Sain idean uunijäätelöön Neljän tähden illallinen -ohjelmasta.

Tuossa ohjelmassa Sami Seliö teki kyseistä uunijäätelöä jälkiruoaksi.

Ohjeen löydät täältä.

Voin tunnustaa olevani aikamoinen makean ystävä,

ja myös leivonta on lähellä sydäntä. 

Tykkään, että keittiössä tapahtuu ja saa huitoa menemään.

Varsinainen ruoan laittaminen muuten onkin sitten toinen asia.

Takaisin tuohon uunijäätelöön.

Odotukseni olivat aika korkealla, sillä hyydyke-/juustokakut ovat herkkuani.

Ajattelin, että tämän on pakko olla hyvää,

 kun reseptissä on yhdistelty: digestive -pohja, jäätelö ja marenki. 

Aikaansaannokseni kuvina:

- Tässä pohjalle tullut digestive -kerros. Uunijäätelöä tehdessäni huomasin, ettei meillä ole uunin kestäviä jälkiruokakippoja. No, nämä teekupit ajoivat saman asian näin arkena.-

- Marenkikerros ennen uuniin laittamista.-

- Ja tässä marenkia uunin jälkeen. -

- Uunijäätelö tarjoiltuna paperikukkasen kanssa. -

Loppuun yhteenveto: 

Todella helppo jälkiruoka, mutta jopa omaan makuuni liian makea. 

Itse korvasin lakkahillon mansikkahillolla, mutta uskon silti pohjan sokerimäärän olevan liikaa.

En tiedä voiko marenkiin tulevaa sokerimäärää vähentää, 

mutta siinä oli myös sokeria liikaa. 

Jäätelöstä tuleva makeus on aivan tarpeeksi.

Ehkä tulen kokeilemaan tätä ohjetta vielä toistekin, sen helppouden vuoksi.

Ensi kerralla aion kyllä käyttää tuoreita marjoja ja sokeria huomattavasti vähemmän.

Jos te lukijat innostutte kokeilemaan tuota reseptiä tai olette jo sen tehneet,

niin kommentoikaa ihmeessä.

VILLASUKKIEN HAVINAA, NALLEJEN SULOISUUTTA JA PROJEKTIN ETENEMISTÄ - NIISTÄ ON PÄIVÄT TEHTY...

Hip hei, linjoilla taas pitkästä aikaa. Aikani on jo elokuun puolelta asti vienyt eräs projekti, josta osviittaa antaa kuva.

Eräänä päivänä mieheni oli "vallannut" pöytätietokoneemme kun minä pidin breikin. 

Nämä koristenallet löytyivät sängylle aseteltuina näin.:D

Ihan näin leppoisasti ei projekti ole kyllä aina edennyt,vaan jokunen ärräpää on meinannut lennellä toisinaan.

Nuo villasukat ovat muuten ensimmäiset villasukat, jotka olen ihan omin kätösilläni kutonut (yläasteella)hurjan kauan aikaa sitten. Ihmeen kestävää laatua ovat olleet ensi tekeleiksi, 

sillä tunnustaudun villasukkien suurkuluttajaksi.

PITSISTÄ KORTTIASKARTELUA...

Seuraavanksi jatketaankin Snoopy -aiheisilla korteilla. Näitä on tullut tehtyä useampi laatuaan, koska nämä käyvät niin monelle niin nimppari- kuin synttärikortiksi. Samalla periaatteella siis tehty kuin edellisen korttipostauksen kortti, mutta lisäksi korttiin leimailin perhosia.

Kortti on tehty A4 -kokoisesta vaaleanpunaisesta arkista, niin kuin lähes kaikki korttini. Nyt tuo kortin tekeminen itse, onnistuu jo huomattavasti paremmin, koska sain mieheltäni leikkurin lahjaksi. Voisinkin esitellä tuon leikkurin teille seuraavaksi.

Kuva on tulostettu tulostuspaperille (voi ja ehkä kannattaakin käyttää muuta paperia) ja se on väritetty Spectrum -tusseilla. Nämä Spectrum -tussit ovat hyvät kuvien väritykseen koska värit eivät leviä keskenään ja sävyjä löytyy todella läheltä toisiaan, jolloin varjostuskin onnistuu. 

Kun kuva oli kuivunut niin leikkasin tuon kuvan pienemmän kokoiseksi. Myöhemmin tajusin, ettei tuota kuvaa tarvitse liimata tuohon pitsipyörylään (jolloin nuo rajat näkyvät) vaan tuosta itse paperista voi leikata tuon pitsipyörylän pitsistanssilla. Virheistä oppii.!!

Sitten vain liimailemaan tai jos haluaa kolmiulotteisuutta lisäillä niin kannattaa käyttää kaksipuolista teippiä, jota myös löytyy eri paksuista. Tuon liiman valinnassa kannattaa olla myös tarkkana, sillä varsinkaan ohuiden papereiden liimaamiseen tarvitaan hieman erikoisempaa liimaa kuin erikeepperi, jotta tulee siistiä jälkeä.

Kulmiin ja reunoille leimasin perhosen kuvia. Itse en ole vielä perehtynyt noihin leimausmusteisiin ja omistankin vain yhden mustan musteen. Ehkä sitten joskus.

Tässä oli tällainen kortti postaus. Tosiaan ensi korttiaskarteluun liittyvä postaus voisikin olla tuosta leikkurista. Näkemisiin..

Kirpputorilöytöjä... Takki syksyn tuiskuun...

Aikoinaan tein kirpputorilta syystakkilöydön muutamalla eurolla. Mielestäni tuo hinta ei ollut paha tällaisesta takista, kun takit tuppaavat maksamaan yleensä 30€:sta ylöspäin, yleenäs roimasti enemmän. Ajattelin tuolloin, että jos käytän tuota takkia yhdenkin syksyn niin se on enemmän kuin ansainnut itsensä takaisin. No, nyt taitaa olla toinen tai kolmas syksy, kun sitä on jonkin verran tullut käytettyä. Olen oikestaan vasta nyt tänä syksynä innostunut tuon värisestä takista, ennen kun takin piti aina olla musta. Tänä syksynä aion pitää tuota ruskeaa syystakkia tai sitä kittanaa H&M:n takkia kunnes siirryn tuohon oikeaan syystakkiin.

- Takki edestä ja takaa... -

- Yksityiskohtia -

Tämä takki postaus oikeastaan sen vuoksi, että ostin tässä juuri uuden syystakin. Takkia etsiessäni mietin, että mistä olen yleensä löytänyt kevät- tai syystakin. En saanut yhtäkään syystakkia mieleeni, jonka olisin kaupasta uutena ostanut. No yhden olen ostanut, henkka maukasta, enkä tykännyt puuvillatakin kovasta materiaalista laisinkaan. Tällä kertaa siis en käynyt sieltä edes katsomassa.  Talvitakit olen yleensä ostanut uutena, mutta kevät- ja syystakit on tullut pengottua aikalailla kirpputoreilta.

Tulevaksi talveksi aion katsella tällä kertaa kirpputoreilta mustaa villakangastakkia. Sellaista, joka ylettyy juuri takamuksen päälle, ei siis pitkä mutta ei myöskään aivan pätkä. Aikaisemmin silmiini on osunut muutama tuollainen takki, mutta katsotaan miten asian laita on nyt kun oikeasti sellaista etsin.

Herkuttelua ainakin kerran vuodessa...

Toissa lauantailta jäi kuva vielä lisäilemättä. Täytyy nyt lisäillä oikein vielä kuva, sillä usein emme ulkona käy syömässä. Eli mitään erikoisempaa vertailua/arviota tästä ei kannata tehdä.:) Kerron vain oman mielipiteeni, mikä fiilis jäi.

Kävimme siis mieheni kanssa syömässä El Torossa. Tykkään, että paikka oli ihan mukava ja tunnelmallinen. Syömään pääsimme ilman varaustakin (lauantai ilta). Ravintolahan on espanjalainen pihvi- ja viiniravintola, joten härän filettähän sitä molemmat tilasivat. Samaan ruoka-annokseen päädyttiin ensin, mutta halusin nähdä useamman annos kokonaisuuden kerralla, joten itse otin hieman erilaisen annoksen.

Alkusalaatti ja sämpylä eivät ikinä päätyneet todistusaineistoksi asti. Taisi olla hieman jo nälkä.:D

Tämä siis mieheni annos, joka meni kuta kuinkin näin: härkää, ranskalaisia ja yrttivoita.

Itselläni oli samaa härkää, mutta juustokastiketta, sipulirenkaita, lohkoperunoita ja keitettyjä kasviksia, nam.

Jälkiruoaksi otimme yhteisen mansikkavalkosuklaa -moussen. Oli ihan hyvää, mutta valkosuklaata emme kyllä erottaneet. Liekö tuo noin tarkoitettukin, mutta itse kaipasin sitä sokolaatia. Tätä jälkiruokaa en välttämättä itse ravintolasta tilaisi enää. Hyvää toki oli, mutta voin tuollaisen tehdä itsekin tehosekoittimessa sekoittaen.

Mielestäni tämä El Toron pihviateria oli kuitenkin ihan kokeilemisen arvoinen. Lihasta siis suuri plussa.!! Seitsemänkymppiä kuta kuinkin ottaa tuolla kahden ihmisen syödä. Eiköhän tuo mene aikalailla keskikastaan siis hinnassa.

Seuraavaksi tekisi mieli käydä jossain tapas -paikassa. Millaisia tapaksia te lukijat yleensä tilaatte.?